Aamu alkoi Jokelan koulutuskentällä Selman ja Velmun kanssa.
Selman koulutuksesta huomioita seuraavana:
Koira oli hyvässä vireessä eikä sen viettitaso laskenut treenin aikana merkittävästi.
Seuraaminen ok, pitää hyvin kontaktia. Istumiset pysähdyksissä saisivat olla nopeampia. Jäävistä istuminen hyvä, seisomaan jäi toisella käskyllä (ekassa asentovirhe), maahanmeno hidas. Luoksetulo todella hidas. Hyppynoudossa koskettaa estettä voimakkaasti takaisin tullessa. Molemmilla kerroilla sama virhe. Jää hiukan kauas, hidas ja levoton. Eteenmeno hidas ja vino.
Ohjaaja antaa tehosteita jäävissä, kävelee yliverkkaisesti ja treenaa liian pitkään.
En ole Selman kanssa pk-tottista viimeisen puolen vuoden aikana tehnyt kuin jokusen kerran ja sen kyllä huomaa. Kisojen läheisyydestä johtuen ihmeitä ei saada aikaan. Tuloksesta riippuu, jatkuuko sen ura jälkikoirana vai keskitytäänkö sen kanssa tokoon ja agilityyn. Aktiviteettejä Selmalle kuitenkin riittää, kävi niin tai näin.
Lyhyitä treenejä, viettiä ylös ja luoksetulossa palkkaus ruoalla. Näitä voisi vielä yrittää ennen kisoja.
Seuraavana vuorossa Velmu.
Velmukin oli hyvässä vietissä. Palkkasin sen pilkotuilla broilerinsiivillä (aamuruoka) ja ahneena koirana Vempula teki parhaansa.
Muutaman asian voisi videon perusteella nostaa tästäkin treenihetkestä esille.
Epätäsmällistä naksuttelua. Koira jää pysähdyksessä seisomaan --> naks ja palkka. Sama homma vaikka takamus on ilmassa. Ei näin. Tarkkuutta seuraavalla kerralla. Ohjaaja kiemurtelee, antaa voimakkaita tehosteita ja on epätäsmällinen. Suurin FAIL kuitenkin on että treeni kestää aivan liian pitkään. Ensimmäistä kertaa koulutuskentällä ja saldona 8min+ tyhjänpäiväistä jauhamista. Liikaa toistoja, liikaa harjoiteltavia liikkeitä ja aivan liian vähän harkintaa. Kyseinen harjoitus on hyvä esimerkki siitä, että ilman suunnitelmallisuuttaharjoitus kestää sata vuotta eikä tuota mitään positiivista. On aivan turha jauhaa tuttuakin tutumpaa liikettä, sen sijaan että keskittyisi vietin ylläpitämiseen.
Kentällä viettiä, kotona tekniikkaa. Ei pitäisi olla vaikeata.
Koira hyvä, harjoitus huono.
Olkoon seuraava video muistutuksena siitä, miten ei kannata kenttätreenejä aloittaa.
Lopuksi leikin vielä Velmun kanssa patukalla. Tämä harjoitus suht ok ( liian pitkä) mutta olisi saanut jäädä ainoaksi. Tässäkin ohjaaja saisi olla aktiivisempi ja liikkua ripeämmin.
Lauantaina hurruutimme Savonlinnaan katsomaan kuusiviikkoisia briardinpentuja. Alustavasti varattu pentu vaikutti oikein tasapainoiselta ja lupaavalta joten helatorstaina perheemme lauma kasvaa reippaalla narttupennulla.
Siinä se nyt on, Chaccado Harlem Shuffle aka Peippo!
Pentuvisiitin jälkeen teimme lyhyen lenkin Olavinlinnan liepeillä viimaisessa kevätsäässä. Kaupunkilenkki kera kolmen koiran kysyy hermoja, varsinkin kun Velmulla vielä tässä vaiheessa on enemmän intoa kuin hyviä tapoja.
Pakkohan se oli kliseinen poseerauskuva ottaa vaikkei sää nyt varsinaisesti suosinutkaan.
Jos Velmun nykyisestä innosta vetää jää edes jotain aikuisiälle, odottaa sitä menestyksekäs ura vetohiihtokoirana.
Maanantaina olimme Kellokoskella ja Selman tokokoulutuksen aikana poikkesin Velmun kanssa sairaalan maille kävelylle.
Velmun kanssa on helppo liikkua. Se pysyy lähellä ja pitää hyvin huolen siitä ettei sitä eksytetä. Pienenä hankaluutena voidaan kuitenkin mainita ajoittainen kurittomuus. Se saattaa toisinaan juosta lähelle vieraita koiria. Sairaalan nurmella se kävi muutaman metrin päässä ihmettelemässä rouvashenkilöä joka koulutti saksanpaimenkoiraansa. Tuli kuitenkin hyvin kutsusta luokse mutta "ei mene" -käskyä pitää alkaa tässä vaiheessa jo opettamaan jotta noloilta tilanteilta vältytään jatkossa.
Ehdittiin katsomaan vielä Selman tokoilua joka näyttikin oikein hyvältä.
Velmunkin "kenttätottelevaisuus" on ihan hyvällä mallilla. Olen naksutellut sille edelleen seuraamista, perusasentoja, seisomista istumista ja maahanmenoa. Seuraavaksi alan opettamaan sille noutoa. Palkkana on edelleen ollut pelkkä ruoka (pilkotut kanankaulat) ja tottisteltua tulee pääsääntöisesti kahdesti päivässä.
Maahanmenoa pitää saada nopeammaksi ja paikallaoloakin voisi jo alkaa harjoittelemaan.
Lenkillä mukana on yleensä kuivattua kanaa, jolla palkkailen sitä luoksetulosta.
Vappuna ehdittiin treenaamaan koiria monipuolisesti, Velmua muiden mukana.
Menomatkalla mökille pysähdyttiin jäljestämään.
Jäljen ikä 10 minuuttia, alustana heinä, palkkana makkara ja pituutta noin 20 metriä. Pientä sähläystä mutta aika hyvin Velmu ruoan jäljeltä imuroi. Vauhtia pitää jossain vaiheessa pudottaa ja alkaa vaatimaan siltä tarkkuutta. Nyt siltä jää osa makkaroista syömättä hirmuisen kiireen takia ja jos sitä jarruttaa, alkaa se ryömimään tai istahtaa toviksi.
Vappupäivänä Velmu juoksi näköviestiä ja sekin meni oikein mallikkaasti. Kaksi kertaa molempiin suuntiin, palkkana ruoka.
Talviturkkikin tuli heitettyä pois sekä Selmalta että Velmulta. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun Velmu ui, pienellä avustuksella tosin.
Vammalan keskustassa Velmu jäljesti pikapikaa vielä yhden jäljen. Tyyli oli sama kuin edellisenäkin päivänä.
Pitkäksi venähtänyt kotimatka alkoi kävelylenkillä juna-asemalle. Matkalla Selma pääsi taas mielipuuhaansa.
Junassa Velmu rauhoittui hyvin mutta siirtymät vaihtojen välillä olivat melko värikkäitä
Torstaina Velmulle tuli 18 viikkoa täyteen ja painoa on nyt tasan 15kg. Viimeviikkoinen notkahdus kasvukäyrässä on luultavimmin punnitusvirhe. En usko että sille on kertynyt painoa 2,5kg yhdessä viikossa.
Ilmat ovat lämmenneet ja lenkkeily lumien kadottua on helpottunut kummasti. Takametsän lenkki (30-45min) tulee tehtyä joka aamu ja iltaisin sitten hiukan vaihtelevampaa ohjelmaa.
Tottista tulee treenattua edelleen se kaksi kertaa päivässä Velmun ruokinnan yhteydessä. Uutena liikkeenä olen alkanut opettamaan sille seisomista. Viimeinen oma vuoro hallille oli viime tiistaina, ruokatottiksia tulee tehtyä myös ulkona.
Itse tulee tehtyä tyhmiä mokuja harjoituksissa, onneksi koira on ohjaajaansa lahjakkaampi.
Video kevätkauden vikasta hallitreenistä:
Jäljellä on tullut käytyä harvakseltaan. Lauantaina kuitenkin olimme Vesan ja Roosan seurana ajamassa peltojälkeä Veikkarissa. Voimakas myötätuuli, palkkana joka askeleella verilettua ja jäljen pituus n.25m. Intoa taas piisasi ja kerran Velmu kellahti kyljelleen jäljen päälle kun tasapaino vetämisen johdosta horjui. Tällä kertaa ei onneksi istuskeltu ja pientä stoppia lukuunottamatta se ajoi jäljen yhtä soittoa. Hyvältä näyttää siis edelleen.
Jäljeltä hurruuteltiin vielä kentälle jossa pennut saivat leikkiä.
Kotona olemme aidanrakennuspuuhissa ja Velmu on päivystänyt mukana tarkkaavaisena apulaisena. Mikään ei jää siltä huomaamatta ja sen raikuvaa haukkumista on tullut viime päivinä kuultua. Jos en sillä muuta saa aikaan niin vahtikoiran tehtävän se ainakin täyttää, siitä ei ole epäilystä.
Viime torstain punnituksessa sen paino oli pudonnut edellisviikon lukemasta hiukan (12,6kg--->12,5kg). Kasvatin sen ruoka-annoksia ja nyt sen saama kokonaismäärä on noin 1kg/päivä (250g+250g+500g). Edelleen kahdesti broilerinsiipiä tai -kauloja ja iltaruokana liha-kasvissose. Muutaman kerran se on syönyt myös naudan sääriluita, joita on sitten kaiveltu takapihalle piiloon muilta koirilta.
Selman ja Tompan kanssa Velmu pärjää ihan hyvin. Ruoan antamisen yhteydessä tytöt pitää kuitenkin laittaa eri tilaan. Se käy niin lämpöisenä että yhtenä iltana se meni ensin Selman ja sitten Tompan päälle kun sotkin keittiössä niille ruokia.
Ulkona Velmu on ottanut tavaksi roikkua Selman kaulanahassa ja lenkillä varsinkin se on ollut kuin takiainen sen kimpussa. Tähän päätettiin nyt puuttua ja kuuliaisena poikana Velmua ei tarvinnut montaa kertaa muistuttaa siitä, että kyseinen käytös ei ole toivottua. Selma itse on niin kiltti ettei se anna pennulle kyytiä moisesta.
Torstai-iltana kävin Velmun kanssa Hyvinkään Jätinlinnassa, SPL Karhunkorven kentällä seuraamassa Ringsport Riihimäen treenejä. Samalla hain uuden pentuhihan.
Paikalla oli myös Velmun velipoika, Alvi (Tulikuuma Vero). Pojat juoksivat tovin keskenään mutta leikistä ei tullut oikein mitään. Alvi on totisempi ja terävämpi kuin veljensä eivätkä sitä hippaleikit napanneet. Pientä selkäänhyppelyä lukuunottamatta miitti sujui kuitenkin rauhallisesti. Taisi olla kuitenkin viimeinen kerta kun niitä vielä pystyi pitämään vapaana keskenään.
Ei niitä ulkonäönkään puolesta uskoisi veljeksiksi. Alvi on korkeampi, kevyempi rakenteeltaan ja eri värinen. Naamassa niillä ehkä löytyy yhteisiä piirteitä
Sunnuntaina tein Velmulle lyhyen jäljen nurmelle Hyvinkään jäähallin viereen. Palkkana jäljellä( 2/askel) oli broilerinsydäntä. Melkoista säätämistä se vielä on, idea jälkityöskentelystä ei ole Velmulle vielä oikein auennut. Sen menoa joutuu jarruttamaan niin paljon että välillä se pysähtyy istumaan tai etenee ryömien
No, treeniä vaan, eiköhän se siitä.
Selmalle tein eilen kauden ensimmäisen jäljen. Tai onhan se pellolla tänä keväänä ehtinyt jo jälkeä ajamaan mutta tällä kertaa minä olin sen ohjaajana. Keppejä 6, loppupalkkana pallo, pituutta hiukan vajaa 500m. Alustana helppokulkuinen kangasmetsä, lumilänttejä siellä täällä, pääosin maa oli kuitenkin jo sula. Palkkana harvakseltaan samaisia broiskunsydämiä millä Vempulaakin palkattiin.
Janalle se lähti vauhdilla, juoksi jäljen yli mutta palasi takaisin, ei takajälkeä. Alussa se ajoi melko tarkasti mutta loppua kohti sen jälkityöskentely huononi ja varsinkin kulmat aiheuttivat melkoisen laajoja ympyröitä. Kuudesta kepistä se nosti viisi ja yhden kepin näistä viidestä jouduin sille näyttämään. Selma ei jäljestänyt kepin yli mutta ajoi juuri sillä kohta noin 5 metriä jäljen sivussa.
Ei ollut tässä treenissä hurraamista. Samat ongelmat mitkä vaivasivat syksyllä, ovat edelleen riesana. Sen pitäisi ajaa jälkeä tarkemmin ja paremmalla motivaatiolla. Löydetyt kepit se ilmaisi ihan hyvin ja niistä palkkasin sen reilusti enkä prässännyt luovutusta. Kuten aina ennenkin, se selvitti jäljen loppuun asti.
Seuraavan jäljen saa ajaa Selman kakkosohjaaja (joka taitanee tosin olla jo se ykkönen ), niin paljon paremmin se jäljesti pellolla. Voi olla että Selma paineistuu helpommin minun ollessa jälkinarun toisessa päässä, se selvinnee tulevissa harjoituksissa. Jotain tuohon metsäjälkeen pitää kuitenkin keksiä, pian alkaa olla jo hoppu.
Velmulla on ikää nyt tasan 16 viikkoa, painoa on kertynyt 12,6kg. Aika maltillisesti se kasvaa. Mielenkiintoista nähdä, onko se myös aikuisena pienempi kuin veljensä, vai johtuuko hidas kasvutahti vain raakaruokinnasta. Veikkaan jälkimmäistä.
Tiistaina otin sen kanssa hallilla namitottista sekä leikin pentuhihalla. Vaikka Velmu on erittäin ahne, on saalisleikki paljon voimakkaampi kiihoke. Tämä hiukan sotki harjoittelua. Sain sen kyllä tekemään totutusti ruoan kanssa mutta koska alla oli purut, oli sen viettitaso hiukan alempi kuin normaalisti. Jatkossa ei pidä saman harjoitussession aikana käyttää molempia palkitsemistapoja tai jos käyttää, niin ruokatottis ehdottomasti alle.
Hampaat ovat nyt alkaneet vaihtumaan. Sekä alhaalta että ylhäältä on pudonnut muutama pikkuhammas. Nyt saalistreenit jäävät vähäksi aikaa tauolle, jatketaan sitten taas entistä ehommalla kalustolla
Silmätippoja Velmu ja Selma saavat edelleen, nyt kuitenkin enää kahdesti päivässä. Myös Tompalla on alkaneet silmät rähmimään. Vaikka ell sanoi että silmätulehdus ei tartu, rohkenen tätä epäillä. Olisi melkoista sattumaa että perheen kaikki koirat sairastuvat siihen yhtäaikaa jos näin olisi. Ensi viikon lopulle voisi Velmulle varata ajan tehosterokotukseen, samalla pitänee pyytää lisää tippoja jotka alkavat olla lopussa.
Velmulla on uusi kaveri, 7-viikkoinen Köpi-poika (Hellraiser Kasper, s.8.2.2012).
Sveitsin kentällä ohjelmassa Selman kiusaamista.
Pääsiäisenä jälkitreeniä.
Jäljen jälkeen vapaata ohjelmaa, vauhdissa mukana Velmu.
Näkymä Pirunvuorelta
Tyrvään Pyhän Olavin Kirkko
Nuori herra kolmen väsyneen tytön kanssa
Velmu 15 viikkoa
Painoa 15 viikkoisena nyt 11,8kg. Kasvu edelleen hidasta, hyvä niin. Ruokaa Velmu saa vielä kolme kertaa päivässä. Kahdesti reilu 200g, iltaruoka 400g. Sisaruksiinsa verrattuna se on pienikokoinen, en usko siitä kovin iso tulevan aikuisenakaan. Kompakti koko harrastuskoiralle olisi kyllä pelkästään hyvä asia.
Selman kanssa leikit alkavat olla niin rajuja että muutaman päivän olen ulkoiluttanut Velmua erikseen. Lenkit ovat parin kilometrin mittaisia, kestoltaan noin puoli tuntia ja suuntautuvat takametsään jossa jo pystyy liikkumaan kävellenkin. Lunta on vielä parikymmentä senttiä, paikoitellen maa on jo paljas.
Metsässä kun sen kanssa kävelee kaksisteen, pitää se hyvin kontaktia eikä loittone kauaksi. Selman ollessa mukana, on tilanne toinen ja vanhemman koiran touhut ovat mielenkiinnon kohteena. Harvoin Velmu silloinkaan kovin pitkälle lähtee ja pääsääntöisesti se tulee kutsusta luokse hyvällä vauhdilla. Kunhan lumet metsästä häviävät kokonaan, pitää sille kuitenki opettaa vielä tarkempaa ohjaajan seuraamista.
Tänään aamulenkin jälkeen tein pihalla lyhyen saalistreenin pentuhihalla, tällä kertaa ilman keppiä. Ei mitään uutta, hyvä saalis, hyvät otteet. Rauhoittuu hihaan ja mikä on hiukan erikoista, se myös irrottaa käskystä . Tätähän ei ole juurikaan treenattu joten on ihme että se todellakin tekee niin. Parin minuutin purujen jälkeen lopetin ja laitoin hihan autoon. Vempula oli vielä niin saaliilla ettei sille kelvannut edes nami. Sen ahneuden tuntien, tämäkin on aika harvinaista.
Aamu ja päiväruoan se saa vieläkin palkkana tottiksesta. Klikkeriä apuna käyttäen sille on opetetettu seuraamista, luoksetuloa, maahanmenoa, istumista ja sivulletuloa. Seisomisen opettaminen ja nouto ovat vasta alkuvaiheessa. Loppuruoan annan kupista ja Velmu osaa jo odottaa "vapaa"-käskyä istualteen eikä ryntää suoraan kupille. Myös "ei"-käskyä se uskoo yllättävän hyvin.
Kaupunkilenkkejä olen tehnyt kuluvalla viikolla vain yhden, lyhyt lenkki keskustassa ja Kauppakeskus Willan kautta autolle. Ihmiset kiinnostavat (positiivisessa mielessä) edelleen, enää se ei kuitenkaan vedä jokaisen vastaantulijan luokse. Pöhkiminen kaikelle epämääräiselle jatkuu vieläkin (kaukana olevat yksittäiset ihmiset, kannot, kivet, erikoiset äänet), tämä kuuluu ikään ja menee ohi ajan kanssa. Toisille koirille Velmu nostaa joka kerta metelin niitä kohdatessaan, siinä ei paljon namit kiinnosta. Vielä en ole sitä tästä kieltänyt kovasti, ennakointi ja huomion muualle kiinnittäminen on tässä vaiheessa tavoitteena.
Hyvin Vempulalla on paketti kasassa. Siinä ei ole mitään minua häiritseviä puutteita. Hyvä ruokahalu, saalisviettiä ja taistelutahtoa löytyy. Hermot ovat kunnossa, se todellakin osaa rauhoittua. Sen käsiteltävyys on hyvä, se ei ole kovin terävä eikä ainakaan tässä vaiheessa osoita merkkejä voimakkaasta dominanssista. Sillä on laumaviettiä eikä se ole perinteinen "yhden miehen koira". Puruote on täysi ja voimakas, saalista pitää edelleen kehittää ensimmäisen vuoden aikana. Velmulla on hyvä saalis mutta se ei ole "saalishullu" joten ensimmäisen vuoden treenit merkitsevät sen kehittymisen kannalta paljon.
Ei kuormittavia harjoituksia eikä puolustuksen tai aggren kaivamista liian nuorena niin hyvä tulee .
Pääsiäisreissussa Velmulle tehtiin ensimmäiset jäljet. Alustana lyhyt nurmi, palkkana makkara. Lauantaina tein kaksi jälkeä, molemmat olivat aikamoista sähellystä. Ensimmäinen, pidempi jälki (15m) oli liian vaikea. Makkaraa oli 1/askel ja Velmu ei oikein saanut juonen päästä kiinni. Tämän jälkeen tehty muutaman metrin jälki meni hiukan paremmin, pituutta olisi saanut olla kuitenkin enemmän.
Sunnuntaina tein vielä yhden jäljen, pituutta n.10m, alustana edelleen nurmi. Nyt touhu alkoi näyttää jo etäisesti siltä miltä sen pitääkin. Makkaraa nyt 2/askel. Kovasti Velmulla on motivaatiota, ahne kun on. Sen vauhtia joutui aika kovasti hillitsemään, tämä näkyi muutamana stoppina jolloin se istahti hetkeksi. Mahallaankin koetettiin jäljestää, intoa tosiaan piisaa ja se on tässä vaiheessa pääasia.
Viikonloppuna tehtiin kaikkien koirien kanssa myös viestitreeni lyhyellä matkalla. Velmu juoksi näköviestiä ja sekin meni ihan hyvin.
Tompan ja Selman juoksusta lyhyt klippi:
Eilisissä hallitreeneissä otin Velmun kanssa tottista naksuttelemalla. Tein myös lyhyen saalisharjoituksen pentuhihan ja kepin kanssa. Se käy todella kuumana ja puree hyvällä otteella. Se tulee myös haastamaan saaliin kanssa.
Tiistaina kävimme hallilla koko porukan voimin. Tällä kertaa treenit menivät aika putkeen.
Velmun kanssa tuli naksuteltua tottista pari kierrosta, siitä koosteena pieni klippi.
Lopuksi leikin sen kanssa vielä rätillä.
Tottiksessa se menee ihan ok, itse tulee välillä kämmättyä naksuttelun ajoituksen kanssa. Ei ole tullut muiden koirien kanssa juuri naksuteltua, siitä moinen.
Seuraamisessa Velmu alkaa pomppimaan aika helposti, samoin sivulle tulossa se välillä hyppii. Kiitokset tarkkasilmäiselle kuvaajalle, näihin pitää kiinnittää huomiota
Aika helppoa sen motivoiminen on tässä vaiheessa. Ahneus yhdistettynä taistelutahtoon takaa sen, etteivät siltä palkitsemistavat lopu. Rätistä malttaa kuitenkin luopua ja mikä parasta, se rauhoittuu saaliiseen.
Tänään Velmulla ikää 14 viikkoa ja painoa tasan 11 kiloa.
31.4. lauantaina tein pikavisiitin Luumäen Myllylammelle jossa pappani mökki sijaitsee. Kurjassa säässä olivat mukana Selma ja Velmu.
Kotipuolen metsissä on ollut hankikanto ja aamuisin viiden jälkeen Selma ja Velmu ovat olleet mukana puolentunnin hiihtolenkillä. Selma on hotkinut hirven papanoita, Velmu on jäänyt onneksi tästä ilosta paitsi.
--------------
Koirilla on ollut silmätulehdusta ja maanantaina Selmaa ja Velmua käytettiin Hyvinkäällä eläinlääkärissä. Kahden viikon tipat molemmille, ei penslausta ainakaan vielä tässä vaiheessa.
--------------
Reilu viikko sitten sunnuntaina Velmu pääsi Tuusulaan seuraamaan montsun hallitreenejä. Paikalla olivat myös Velmun kaksi sisarusta, Minttu ja Alvi.
---------------
Velmulla painoa 13 viikon iässä nyt 10,1kg. Ruoka maistuu edelleen hyvin, annoksia on hiukan kasvatettu. Aamulla ja päivällä luu/liha 200g, illalla liha/kasvissose 400g.
Hoikka poika se on edelleen ja kasvu on hidasta.
----------------
Pyöräilykausikin tuli taas avattua. Perjantaina 15km:n lenkki, seuraavana päivänä 8km, mukana Selma ja Tomppa. Hiukan haastavaksi menon tekee se että Selmaa tyydyttävä vauhti on Tompalle liian kova. Se nostaa laukalle noin 12km/h vauhdissa kun taas Selma ravaa vielä lähes 20km/h vauhdissa. Noo, molemmat saavat kuitenkin hyvin liikuntaa ja pientareella tai hiekalla kun juoksuttaa, säilyy tassutkin ehjinä.
Eilen tein pentuhihalla pienen puruharjoituksen Velmulle. Sillä on hyvä ote ja se rauhoittuu hyvin puruun. Irroitus ei ole (ainakaan vielä) ongelma. Jonkin verran sillä on taipumusta taistelutilanteessa vetää saalista voimakkaasti ja samalla kiertää sivulle. Tällöin Velmu myös ääntelee (=murisee). Selkeillä saalisärsykkeillä sen saa pidettyä hiljaisena.
Kovasti se tuntuu lämpenevän tämän tyylisessä harjoituksessa eikä se olisi millään halunnut toiminnan loppuvan.
Tänä aamuna tein toisen, hyvin lyhyen harjoituksen. Tällä kertaa kepin kanssa. Velmun käytös toisinto ensimmäisestä harjoituksesta, ehkä hiukan äänekkäämpää. Seuraavat harjoitukset vieläkin voimakkaammilla saalisärsykkeillä.
Sisarustensa kanssa Velmu leikki suht siivosti mutta yleensä se reagoi vieraisiin koiriin melkoisella metelillä. Pöhkiminen noin muutenkin on lisääntynyt. Ihmisten luokse sillä on edelleen kova hinku.
. Tätähän ei ole juurikaan treenattu joten on ihme että se todellakin tekee niin. Parin minuutin purujen jälkeen lopetin ja laitoin hihan autoon. Vempula oli vielä niin saaliilla ettei sille kelvannut edes nami. Sen ahneuden tuntien, tämäkin on aika harvinaista.
