Vihdoin viimein Selma saatiin vietyä jälkikokeeseen ja tulos tuli heti ensimmäisellä yrittämällä. Valkealassa järjestetty 10:n koiran koe osui viime lauantaille ja sää oli tyyni ja helteinen.

Koe alkoi maasto-osuudella ja minun jännittämiseni alkoi vasta siinä vaiheessa kun naisväki tuli metsästä kuuden kepin kanssa. Ruudusta ei pienestä epäonnesta johtuen tällä kertaa esinettä noussut mutta hyvin ajetun jäljen johdosta mahdollisuus tulokseen silti säilyi.

Minun osani oli siis tehdä Selman kanssa tottis, siitä seuraavaksi hieman tarkemmin.

Seuraamisessa koira meinasi hiukan jätättää. Täyskäännökset olivat hiukan väljiä mutta se piti kuitenkin kontaktin tyydyttävästi.

Liikkeestä istumisessa Selma katseli ennen liikkeelle lähtöä kentän laidalle ja jouduin antamaan sille käskyn ilman kontaktia. Koira jäi käskyn saatuaan seisomaan.

Maahanmeno ja luoksetulo. Olisi voinut mennä hiukan nopeammin maahan, lähti vauhdilla mutta hidasti lopussa ja jäi hiukan kauas.

Kaikissa noudoissa toistui sama virhe, koira luovuttaa kapulan liian kaukaa. A-estenoudossa jouduin oikein kurottamaan että yletyin ottamaan sen. Tasamaanoudossa Selma lisäksi hiukan pureskeli kapulaa sekä tuli takaisin päin hiukan hitaasti. Hyppynoudossa se mennessä hipaisi estettä.

Eteenmeno muuten hyvä mutta jouduin antamaan sille kaksi käskyä saadakseni sen perusasentoon sen jälkeen kun olin kävellyt sen luokse. Oli muuten ensimmäinen kerta kun Selmalla tehtiin eteenmeno ilman palkkaa ja komennettiin maahan.

Paikallamakuu kunnossa, pisteitä tottiksesta 86.

Teknisten virheiden lisäksi kaksi ongelmaa vaivasi suoritusta. Vietin puute ja pään pyöriminen (koiralla). Ensimmäinen selittää osaltaan jälkimmäistä.

Harjoiteltu on aivan liian vähän. Keli oli kuuma ja ilma mustanaan mäkäräisiä mutta nämä eivät selittäneet huonoa tottistamme. Lisää treenejä, lisää nopeita, lyhyitä treenejä. Noudot ja luoksetulo teettävät eniten työtä. Talvella Selman kanssa on tehty jonkin verran hallintaharjoituksia ja luulenpa että nämä näkyvät nyt hienoisena paineistumisena ja vietin laskuna. Se taas näkyy hitaana luoksetulona ja huonoina noutoina.

Ennen seuraavaa koetta, tottista on pakko treenata hiukan aktiivisemmin, koirasta on kyllä parempaankin. Viettiä, viettiä!

Täytyy kuitenkin olla iloinen koulutustunnuksesta, varsinkin jälki on petraantunut hurjasti ohjaajanvaihdon myötä. Odotukset kokeen osalta täyttyivät ja osittain jopa ylittyivät. Tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan että pääsemme kokeilemaan avointa luokkaa vielä tämän vuoden puolella.

Maastotuomarina toimi Tiina Raukko.

Tottiskenttä oli hiukan heinikkoinen ja epätasainen.