Velmun osalta tiistai lähti käyntiin uintireissulla.

 

 

 

 

Hyvinkäältä kävelylle Helsingin Lassilaan...

 

...ja edelleen Itäkeskukseen.

 

Hälinä ja vilinä ei Velmua haittaa.

 

 

Tullessa poikettiin Järvenpään koirakentälle, Purolaan. Tässä on harjoitus jo takana.

Kentällä olivat alkamassa SPL-Keskiuusimaan purut, ehdin kuitenkin ottamaan lyhyen tottistreenin ennen sitä. Aluksi naksuttelin hiukan seuraamista ja asentoja. Valitettavasti tämä ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan vaan saalis kiinnosti huomattavasti enemmän. Namipalkalla seuraaminen alkoi hajoilla ja muutenkin toiminta muistutti enemmän hötkyilyä kuin tottelevaisuutta.

No. Ruoka piiloon ja lelun kanssa leikkimistä. Noudatin muutaman kerran kumilelua ja otin loppuun pentuhihalla vielä muutaman purun. Irroitukset ok, otteet samoin. Huomasin kuitenkin että pentuhiha alkaa jäädä jo "pieneksi" ja Velmun kanssa täytyy seuraavissa treeneissä olla jo hiukan tukevampaa purtavaa mukana.

Rauhavaiheet täytyy pitää todella lyhyinä, liikkeessä kanavoi hyvin mutta paikalla ollessa alkaa ennakoimaan irroituksia. Tätä kautta Velmu myös jonkin verran kuormittuu ohjaajasta. Vaikka hihasta irroitukset sujuivat hyvin, on lelusta irrottaminen edelleen vaikeaa ja aika helposti käskyttäminen menee hokemisen puolelle. Ei hyvä. Irrottaa toki pienellä pakotteella mutta en tässä vaiheessa viitsisi kovasti ohjaajapaineita konfliktin kautta nostaa. Eipä sillä etteikö taistelu lelusta johtaisi juuri samaan lopputulokseen.

Mietitään.

Positiivista harjoituksissa oli koiran loppumaton saalisvietti ja taistelutahto sekä se, ettei se häiriinny vaikka lähellä on vieraita ihmisiä ja koiria.

Puruote on täysi ja voimakas ja se on erittäin hyvä asia.

 

Järvenpäästä kotiin, sitä ennen kuitenkin,  yllätys yllätys, uimaan!

 

Velmu ritilöillä.

 

Illalla lähdimme vielä pentujen kanssa taajamalenkille Hyvinkäälle. Täällä Velmu sai uuden kokemuksen jonka olisin mieluusti jättänyt siltä väliin. Nurmialueella kävellessämme lähti melkein jaloista karkuun rusakko jonka perään belgialaisemme ampui. Muutama minuutti huutelua ja Velmu tuli (onneksi) takaisin.

"Ei mene" -käskyn harjoitteluun tullaan siis sitten lähiaikoina panostamaan. Samalla lenkillä tuli muuten kohdattua kokonainen pupuperhe paikallisella teollisuusalueella. Tällä kertaa perään ryntääminen jäi Velmulta yrityksen asteelle. Nopeasti se kuitenkin oli oivaltanut jänisjahdin hauskuuden.

Iltalenkillä oli jälkinamit mukana ja teimme nurmikolle molemmille pennuille jäljen. Peipolta jäljestys sujui hyvin mutta Velmulla lienee vielä pitkäkorvat pyörineet mielessä koska se ei tällä kertaa näyttänyt parasta osaamistaan. Muutama pyörähdys, yksi pysähtyminen ja ajoittainen epätarkkuus vaivasivat. Osasyy saattoi olla myös se, että tällä kertaa palkkana oli ensimmäistä kertaa Natural menua.

Peippo jäljestää, Velmu odottaa vuoroaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään keskiviikkona harjoittelin aamulla tottiksen yhteydessä toista kertaa noutokapulan pitämistä. Sen opettaminen on juuri niin masentavan takkuista kuten muistelinkin. Ongelmana on se, ettei Velmu istu kapula suussa. Se kyllä ottaa pienen pohtimisen jälkeen kapulan suuhunsa mutta nostaa samantien takapuolensa ilmaan. Täytyy kokeilla toimiiko homma paremmin kevyemmällä kapulalla. Epäilen. Tämä tulee viemään paljon aikaa. No, mihinkäs meillä kiire...

Seuraaminen, asennot ja jäävät sujuivat hyvin, samoin paikallaoloharjoitus.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Päivällä kävin Velmun kanssa metsähallituksen metsissä ulkoilemassa.

 

 

Uutta lelua testattiin Rutikan montulla. Ihme kyllä, muita uimareita ei paikalla ollut. Metsässä tuli muutama koira vastaan.